Hyvillä mielin uuteen vuoteen
Aika on kulunut kuin siivillä sitten viime kirjoituksen.
Hevosten kanssa on keskitytty vuosihuollon jälkeen ennen muuta huilailuun ja palautteluun - kevyttä liikuntaa ja sopivasti lepoa. Molemmat hevoset saivat marraskuun viimeisenä päivänä klinikalta hyviä uutisia - ja myös lohdullisia selityksiä loppuvuoden pulmiin.
Vuodenvaihteessa neljävuotiaaksi kääntyneeltä Mairelta löytyi vatsasta hiekkakertymää, mitä itse en olisi osannut edes epäillä vain muutaman kuukauden hiekkatarhauksen jäljiltä. Nyt psylliumkuurin päätyttyä Mairen vatsa on rauhoittunut, mikä luo uskoa hiekkakertymän onnistuneeseen poistamiseen. Käymme vielä klinikalla ottamassa uudet hiekkaröntgenkuvat, jotta vatsan tilanteesta saadaan varmuus.
Maire myös kuvattiin huolellisesti jaloistaan irtopalojen vuoksi, ja hän sai sekä luuston osalta että jalka-asennoista ensiluokkaiset arvostelut lääkäriltä.
Esikoulu on edennyt valtavan hienosti, vaikka määrällisesti olemme harjoitelleet hyvin maltillisesti. Kaiken muun ajankäyttöni ohella varsan ratsutus on jäänyt vain pariin kertaan viikossa, mikä määrä tuntuu sopivan Mairelle erinomaisesti. Kun mitään takapakkeja tai ongelmakohtia ei koulutuksessa ole ilmennyt, on Maire edennyt valtavan hienolle tolalle ja varmasti ennättää kesän ikäluokkakilpailuihin, kunhan vain odottamattomia mutkia ei ilmene matkan varrella.
Clarissa tutkittiin aika lailla päästä varpaisiin, josko viime kauden erityisen ailahtelevaan ratsastettavuuteen saataisiin terveydellistä selitystä. Myös kohtu ja suolisto tarkastettiin mahdollisten tulehdusten vuoksi, mutta mitään normaalista poikkeavaa ei löytynyt.
Vatsalaukun tähystyksestä löytyi sen sijaan ohutsuolen suulta pieni haavauma, joka kuitenkin oli sen verta maltillinen, ettei vatsaa tarvinut enää lääkityksen jälkeen tähystää uudelleen. Vatsahaavat ovat nykyhevosilla valitettavan ikävä ja yleinen vaiva, mikä johtuu eläimen luonnonmukaisen ravinnonsaannin eli ympärivuorokautisen laiduntamisen puuttumisesta. Hevosen vatsalaukku on kokoonsa nähden hyvin pieni, ja vatsan hyvinvoinnin turvaamiseksi, täytyisi hevosen saada mahdollisimman tasaisesti läpi vuorokauden täytettä vatsalaukkuun, jotta vatsahapot eivät pääse haavauttamaan tyhjää vatsalaukkua.
Molempien hevosten diagnoosit antavat aiheen keskittyä nyt entistä tarkemmin vatsan terveyden ylläpitämiseen. Tärkeintä olisi onnistua järjestämään heinänsaanti myös pitkän yön ajaksi, mihin ei ainakaan toistaiseksi ole keksitty toimivaa ratkaisua. Clarissan kanssa ongelma on siinä, ettei hän karsinassa syö juuri maassa olevaa heinää, joten heinätin voisi olla turhan tyyris satsaus, jos lopputulos on vain kuivikkeisiin poljetut yöheinät. Nyt molemmilla hevosilla on yöksi pienisilmäinen heinäverkko, josta toivotusti heinää piisaa vähän pidemmäksi aikaa kun vapaasti syötävässä heinässä.
Kevyemmän ajanjakson jälkeen hevoset ovat palanneet hiljalleen jo takaisin treeniin, ja molemmat ovat antaneet todella hyvän tunteen selkään. Mairen kanssa jatketaan yhä hyvin maltillisesti ratsukoulutuksen parissa, ja Clarissan kanssa keskitytään edelleen paljon sileän työskentelyyn, suoruuteen ja tasaisen tuntuman löytämiseen.
Näistä askelmerkeistä lähdetään hyvillä mielin kohti kautta 2021, joka tulee itselle olemaan ikimuistoinen - ensimmäistä kertaa pääsen viemään kilparadoille itse kouluttamani hevosen, mikä on itselle valtavan suuri ja tärkeä virstanpylväs.
Iloisia hevoshetkiä toivoen,
Tiiu Piret
