uusi hevoseni maire

Näin siinä pääsi käymään. Aika äkkiarvaamatta, mutta silti hetkessä tarkasti harkiten. Ostin toisen hevosen, Mairen - ja hän saapuu kotiin aivan näinä päivinä.

Olen haljeta jännityksestä.

Lyhykäisyydessään koko ajatus toisesta hevosesta lähti vaarallisesta ajatusleikistä - entä jos sitä omistaisikin kaksi hevosta. Olisihan se mieletöntä. Ilot ja surut olisivat kaksinkertaiset. Rahanmenosta nyt puhumattakaan. Mutta myös onni tuplaantuisi.

Ainakin lopulta. Vaikeuksien kautta varmasti, mutta lopulta sittenkin.

Ja aivan yhtäkkiä olin tehnyt myönnytyksen itselleni, että vuodenvaihdetta kohti, kunhan ensilumi leijailisi, voisin alkaa harkitsemaan toista hevosta.

Kaksi päivää myöhemmin, ostin Mairen.

Maire on kaunis kolmevuotias, omaa hyvän sukulinjan ja laadukkaan hypyn. Hän on kasvanut varsasta saakka laitumessa, ja on varttunut sopusuhtaisesti. Hän on valtavan ihmisrakas ja erityisen perso ruualle. Mairella on lempeä katse, ja salaman aihio otsassa.

Tässä on kaikki mitä hänestä tiedän. Joku voisi luonnehtia hankintaani järjettömäksi, mutta itse koen seisovani uuden seikkailun lähtöruudussa.

Maire on seitsemäs oma hevoseni, ja ensimmäinen, jonka koulutan itse. Ensimmäinen hevonen, jonka kanssa saan opetella kaiken alusta asti yhdessä.

Enkä malta odottaa tämän seikkailun alkamista.