Kauden päätöskilpailu Ypäjällä

Viikonloppuna hyppäsimme muutaman luokan Ypäjällä hyvänmielen korkeuksilla, ja ihan mukavilla tuloksilla.

Ensimmäisessä luokassa Clarissa oli ratsastettavuudeltaan parempi kuin aikoihin, ja sai puhtaalla suorituksellaan sijoituksen. Kaksi seuraavaa luokkaa onnistuivat nekin sangen kivasti, muutamia yksittäisiä virheitä lukuunottamatta. Kaikissa kolmessa luokassa allani oli kuitenkin tyytyväinen hevonen, joka suoritti hyvällä asenteella ja oli ratsastettavissa.

Tämän kauden kilpailut ovat nyt paketissa, ja katseet on käännetty ennen muuta treenaamiseen. Tämän hevosen ratsastaminen on valtavan opettavaista hyvässä ja pahassa, eikä yhteistyö ratsukkona ole läheskään sillä tasolla, mitä sen kahdenvuoden yhteiselon jälkeen toivoisi olevan. Tulisuutensa ja herkkyytensä lisäksi Clarissan sävyisyyttä lisää se, ettei hän anna tällä hetkellä pienintäkään virhettä esteillä anteeksi, vaan heittäytyy ylivarovaiseksi jos kaikki ei ole 100% kunnossa tasapainoa ja rytmiä myöten - näinhän asiat aika harvoin esteradalla ovat. Työtä on edessä siis melkoisesti.

Clarissan kohdalla myös kuolaimen valinta on aiheuttanut päänvaivaa, eikä nyt käytössä oleva Combi ole paras mahdollinen sekään. Hevonen on ajoittain hyvin tyytyväinen, mutta välillä jarru katoaa totaalisesti, mikä ei ole tälle hevoselle tyypillinen reaktio ollenkaan. Toivon siis löytäväni suitsituksen, millä hevonen olisi entistä tyytyväisempi, eikä ratsastettavuus vaihtelisi äärilaidasta toiseen. Viime kaudella toiminut tavallinen kolmipala on jäänyt pois sen vuoksi, että hevonen on selvästi tyytyväisempi kumisella ja pehmeällä suuosalla, kuin millään vastaavalla metallisella.

Kaiken kaikkiaan olen ottanut Clarissan kanssa nyt selvästi lempeämmän linjan. Ikäluokkakilpailujen “kiire” ja suorituspaineet eivät selvästi sopineet ei minulle eikä hevoselle, joten nyt on hyvä aika laskea kaikki odotukset alas, ja edetä sitä vauhtia kuin ratsukkona olemme valmiita. Keskittyä nauttimaan yhteisestä kehityksestä harjoituksissa, ja vaalimaan sitä erityistä suhdetta, mikä meidän välillämme on.

Kaikesta sielukkuudestaan huolimatta - tai ehkä juuri siitä syystä - Clarissa on kiistatta elämäni hevonen, eikä meillä ole yhdessä kiire mihinkään.

Onnistunutta ja opettavaista harjoituskautta hevosystäville toivoen,

Tiiu Piret

KUVAT // Elli Heimonen