olen riemusta ratketa.

äitini kasvatti minulle avokadopuun.

vuonna 2017 kerroin haaveestani kasvattaa avokadopuu siemestä.  pohdin asiaa myös äitini kanssa, joka tuttuun tapaansa ei ottanut vöyhötystäni kuuleviin korviinsa vaan tokaisi kokeilevansa itse myös omin konstein.

arvata saattaa että äitini istuttama avokadonsiemen iti, juurtui ja varttui elinvoimaiseksi nuoreksi puuksi, siinä missä oma avokadonsiemeneni lähinnä limottui ja päätyi biojäteastiaan.

hassusti tähän avokadohommaan kiteytyy omassa elämässäni toistuva ominaispiirre. joskus voisi yrittää vähän vähemmän, ja antaa asioiden sujua enemmän omalla painollaan. luonnollisesti ja kiirehtimättä.

ja lopputulos voisikin yks kaks yllättäen olla yhtä kaunis kuin tämä innokkaasti kasvava avokadopuu