keittiön ensisuunnitelmista on vierähtänyt aikaa jo kolmisen vuotta – ja kyökki on yhä juuri niin mieluisa, kun arvelin sen suunnitteluvaiheessa olevan.

viehätykseni raikkaaseen, skandinaavisen vaaleaan keittiöön piti kutinsa ensi-ideoista lopulliseen toteutukseen asti.

halusin vaaleaa puuta tuomaan lämpöä valkoisten kalusteiden rinnalle. keittiöliikkeitä kiertäessäni tämä  tehtävä osoittautui yllättävän hankalaksi  – tarjolla tuntui olevan vain teknistä viilua, eli siis muovipintaista keinoviilua. puukuvioitu muovikalvoitettu ovi, vaikka osa näyttikin yllättävän aidoilta, ei yltänyt koskaan edes harkinnan tasolle.

löysin viimein kauniin aidon koivuviiluisen oven Kalustetukusta, Charmian valikoimista. valitsin oviin 1% valkaistun sävyn, mikä hento sävytys hieman taittaa puun luonnollista keltaisuutta viileämpään suuntaan.

valinta on ollut aivan täydellinen.

toinen seikka, millä oli tärkeä vaikutus valintaan, oli viilun suunta. useissa ovimalleissa viilun syiden syynta oli sivuttain – minä tahdoin ehdottomasti syyt pystysuuntaisesti, ikään kuin luonnollisesti laskeutumaan ylhäältä alas. näin koivun luonnollinen loimukuvio tulee kauniisti esiin.

tämä pystyviilu tuotti ensin hankaluuksia korkean komeroseinän keskimmäisten ovien osalta, kun pystyviilutettua ovea ei alkutietoon saanut kuin tiettyyn korkeuteen saakka. lyhyeksi jäävä pystyviiluovi olisi tarkoittanut komeroiseinän osalta aamiaiskaapin pöytätason nostamista korkeammalle, ja näin myös komeroseinän yläkaapistojen lähtemistä korotetulta tasolta – ei samasta korkeudesta kuin keittiön muut tasot. onneksi valmistajalta saatiin viimein tieto, että onnistuvat tekemään täysikorkeat yläkaapit pystyviiluisena.

onneksi näin. harmonisen keittiön kokonaiskuvan vuoksi halusin, että kaikki alakaapistot päättyvät samaan korkeuteen. toki myös aamiaiskaappi olisi ollut hankala, jos pöytäkorkeus olisi ollut korkeampi, kuin muualla keittiössä.

keittiösuunnittelussa on valtava määrä visuaalisia – toki myös toiminnallisia – sudenkuoppia, mitä ei äkkiseltään välttämättä osaa huomioida. virtaviivaisen tunnelman luomiseksi keittiön jokainen ovikoko, lokerikko ja yksityiskohta on mietitty jopa silläkin uhalla visuaalisesti että esimerkiksi käyttökorkeudeltaan optimaalisesti komeroseinälle sijoitettu uuni, on laskettu pöytätason alle,jotta se ei riko yhtenäisen komeroseinän harmoniaa.

jos saisin nyt suunnitella tähän tilaan uuden keittiön, olisi se varmasti juuri tällainen. uralliset kaapinovet ovat edelleen hieman ärsyttävät, murusia keräävän ominaisuutensa vuoksi, ja koska ovat kodinkoneovina hankalia käytössä – siltikään en niitä vaihtaisi.

Tiiu Piret xx