Erityisherkälle kuolainta etsimässä, Osa I

Clarissan pieni ja ahdas, ja samalla myös hyvin herkkä suu, on aiheuttanut päänvaivaa yhtä pitkään, kun hevonen on minulla ollut.

Jo aikanaan koeratsastuksessa asiasta keskusteltiin välittäjän ja myyjän kanssa, kun hevonen ei luontevasti hyväksynyt ohjastuntumaa, vaan jäi edestä helposti tyhjäksi. Suu on heti hevosen saavuttua minulle tutkittu ja mitattu eläinlääkärin kanssa, jolloin selvisi että Clarissalla on hyvin matala kitalaki, ja siksi hyvin ahdas tila kuolaimelle. Tamma ei kestä ollenkaan painetta kieleen eikä kitalakeen - tarkemmin sanottuna pieninkin kuolaimen hipaisu kitalakeen on liikaa.

Clarissa on ollut aina päivästä riippuen hyvin erilainen ratsastaa, ja siksi kuolaimien sopivuudesta on hankala saada varmuutta - nämä kaksi asiaa liittyvät vahvasti toisiinsa, mutta eivät absoluuttisesti. Yksi kuolain toimii yhtenä päivänä upeasti, ja ensi viikolla ei enää ollenkaan. Siksi tässäkin asiassa täytyy yrittää säilyttää maalaisjärki ja toteuttaa kokeilua pidemmällä aikajänteellä.

Kaikenlaisia kuolaimia on testattu, kuolaimetontakin toki, ja ohuet kumikuolaimet ovat tammalle kaikkein mieluisimmat. Ohut kuolain sopii hyvin ahtaaseen suuhun, ja kumi materiaalina ei saa (välttämättä) aikaan yliherkkiä reaktioita ohjastuntumaan. Kuminen suuosa on myös hitaampi kuin metallinen, ja tämä tuntuu sopivan Clarissalle todella hyvin. Mutta, jotta asiat ei olisi näin yksinkertaisia, myös suora suuosa tuntuu aiheuttavan paineen tunnetta kieleen, mikä aiheuttaa sekin Clarissan närkästymisen.

Myöskään pehmeässä ja ohuessa kumikuolaimessa ei piisaa jarrua esteradalle, mikä tuo oman haasteensa oikean kuolaimen löytämiseksi esteille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hevonen tarvitsisi kovemman kuolaimen, vain päinvastoin - kuolaimen, tai ratkaisun ilman kuolainta, joka ei aiheuta paineen tunnetta, mistä tunteesta pois protestoiminen usein tulkitaan paremman jarrun tarpeeksi. Clarissalla asia ei missään nimessä toimi näin.

Viime kaudella hevonen toimi, näin jälkeenpäin ajatellen, ihmeellisen hyvin perinteisellä kolmipalalla, ottaen huomioon hevosen nykyisen epävakauden metallisella suuosalla. Tällä kaudella olen hypännyt lähes poikkeuksetta Trust Equestrianin Inno Sense hackamore Combi short Flexi soft- kuolaimella, joka toimii hackamoren, ja kuolaimen yhteisvaikutuksella - vaikuttaen näin hevosen nenäluuhun ja suuhun.

Kokonaisvaltaisesti combi kuolain on ehdottomasti tähän astisista kokeiluista paras. Joskin hevosen ratsastettavuus combilla on vaihdellut paljon, ollen välillä täysin tyhjä, välillä priima ja välillä hevonen on napannut suuosasta kiinni ja lähtenyt kuin viitapiru vailla minkäänlaista vastetta apuihin. Kumisella suuosalla hyppyjen laatu on kuitenkin muuttunut selvästi, ja hevonen hyppää silminnähden pyöreämmin ja rennommin.

Eräässä valmennuksessa muutimme suitsitusta siten, että lisäsimme turparemmin vakauttamaan combia, jotta suuosa ei pääse liikkumaan niin paljoa sivusuunnassa hevosen suussa sekä myös delta-ohjan pehmentämään entisestään kuolainta.

Tämä toimi yhden kerran. Seuraavalla kerralla viritys ei sitten sopinutkaan tamman pirtaan. Ei ollenkaan.

Tämän jälkeen kokeilin vielä uudelleen kolmipalaa, vain huomatakseni, että kyseinen kuolain ei missään nimessä ole sopiva. Metallisella suuosalla Clarissa on todella epävakaa päästään, jopa kropastaan, ja on mahdoton ratsastaa ohjastuntumalle oikein päin.

Seuraavat askelmerkit ovat onneksi jo selvillä. Hackamore, millä hevonen on mennyt sileällä muutaman kerran hyvin tyytyväisenä, on seuraavana vuorossa. Pahoin pelkään, että tässä ei jarru piisaa lopulta, mutta jos olen oikeassa siinä, että hevonen muuttuu hypätessä vahvaksi vain kuolaimen aiheuttamasta paineesta johtuen, voisi hackamore olla ratkaisu. Hevosilla on vain tapana tottua hackamoren nenäluuhun kohdistamaan paineeseen, mutta tämä nähdään ajan kanssa.

Kuolainten osalta jatkamme kokeilua Acavallon “Jumpe” Alupro Bit- narukuolaimella, sekä Wave Sensitive Bit- kuolaimella, jotka molemmat on kehitetty erityisherkille hevosille.

Tämäkin puoli Clarissan kanssa on hyvin opettavaista - aiemmilla hevosillani on ollut joko kolmipala tai nivelkuolain - ja yhdellä hurjimuksella kumipelham kahdella ohjalla. On todella mielenkiintoista etsiä hevoselle sopivaa ratkaisua tyytymättä siihen, että hevonen nyt vain vastustelee ja sillä siisti. Samaan hengenvetoon, tämä on todella turhauttavaa, kun jokainen paperilla hyvä ratkaisu, ei toimikaan odotetusti.

Kaulanarua en vielä ole valmis kokeilemaan esteradalla, mutta pidän teidät ajan tasalla, miten uudet pehmeät kuolaimet, hackamore sekä mahdollisesti pehmeän kuolaimen ja hackamoren yhdistelmä toimivat.

Tämän postauksen kommenttikenttään voidaan hyvin kasata kysymyksiä, ja myös kokemuksia muiden herkkäsuisten hevosten kohdalta. Tarkoituksena on löytää jokin ohjain, millä hevonen pystyy suorittamaan tyytyväisenä ja hyvillä mielin, ja tähän voi varmasti saada apua muiden hyväksi havaitsemista keinoista.

Vertaistukea kuolainongelmaisille lähettäen,

Tiiu Piret