Rentoa rytmiä etsimässä
Olen ottaantunut yhteistyömme haasteisiin, ja harjoittelu alkaa tuottamaan hedelmää.
Olkoonkin niin, että ongelmat esiintyvät vain kilparadalla, on keinot löydettävä lähtökohtaisesti kotiharjoittelun keinoin.
Pähkinänkuoreen tiivistettynä ongelmani tällä hetkellä on hyvän rytmin löytäminen esteradalla, ja erityisesti etäisyyden ratsastaminen laukkaamalla - ei estettä kohti laukka-askelta lyhentämällä.
Tämä on yleinen ongelma kuumien hevosten kanssa, joilla on askelpituudessa paitsi mahdottoman laaja haitari, myös taipumus jäädä helposti pohkeen taakse. Luonnostaan kiihkeän, ja esteelle pyrkivän hevosen ratsastaminen eteenpäin, isoon ja rentoon askeleeseen ei ole ollenkaan simppeli juttu.
Tämä ongelma on nostanut päätään erityisesti ulkoradoilla, ja johtuu suureksi osaksi siitä harmillisesta seikasta, ettei meillä ole käytössä kotitallilla isompien esteiden hyppäämiseen soveltuvaa ulkokenttää. Ei voida olettaa kovin erikoista tulostasoa ulkoradoilta, jos harjoittelu tapahtuu ainoastaan halliolosuhteissa.
Oman sävynsä näihin ongelmiin tuo Clarissan herkkyys. Pienikin ratsastajan hermokontrollin pettäminen, hermostuminen tai epäröinti välittyy välittömästi hevoseen, aiheuttaen hevosen närkästymisen. Närkästyminen taas tuo ongelmia, joilla on tapana moninkertaistua esteradan edetessä.
Olemme myös vaihtaneet suitsitusta viime kauden kolmipalasta kumisella suuosalla varustettuun combikuolaimeen, millä kuolaimella hevonen on ollut todella tyytyväinen ja tasainen, mutta myös kovin erilainen ratsastaa.
Moni asia on siis muuttunut. Paitsi hevosen varusteissa, myös hevosessa. Clarissa on saanut kuluvan vuoden aikana massaa melkoisesti, sen liike on kasvanut ja hyppy kehittynyt laadullisesti paremmaksi. Paljon hyviä asioita, jotka kuitenkin jokainen vaikuttavat kohdaltaan apujen käyttöön ja apuihin reagoimiseen.
Viime lauantaina harjoittelimme Stall Rabbelugnin upeissa puitteissa valmentajani Riikka Tupamäen kanssa rytmiä - tasaista, etenevää, rentoa rytmiä, josta hevosen on helppo hypätä laadukkaasti.
Sunnuntaina ajoimme kotiin Stable Novan kilpailujen kautta, missä hyppäsimme kaksi luokkaa harjoitusmielessä. Alkuradan käynnistymisvaikeuksien jälkeen molempien luokkien 2. vaihe onnistui meiltä hienosti. Sain ratsastettua Clarissan sujuvasti esteille - tekeminen oli helppoa ja hevonen hyppäsi hienosti.
Kotimatkalla ryöpsähti helpotuksen itkukin, kun niin tuntui hyvältä.
Että yhdessä onnistuttiin pitkästä aikaa.
