Kirje 24- vuotiaalle itselle

“ Kalmate, tyttöseni Kalmate - tapaa äitini minulle sanoa.

Sanoisin 24- vuotiaalle itselleni samaa. Ei ole kiire aikuistua, ei kiire kokea kaikkea heti.

Keskity itseesi hulivili. Tee asioita, jotka kiehtovat sinua - elä käytä kallisarvoisia nuoruusvuosiasi miellyttääksesi muita tekemällä asioita, joita koet muiden sinulta odottavan.

Pidä hurja luontosi, ja kohdista se omaan itseesi. Elämä tulee kyllä valmiiksi,  ja asiat loksahtavat kohdalleen. Rakkauskin osuu vielä oikeaan, juuri niin suurena kuin olet kuvitellut - tasa-arvoisena ja kokonaisvaltaisena.

Ja ethän hylkää unelmaasi, sitä suurinta. Tulet vielä ymmärtämään, miten kaikki kokemasi on ollut vasta alkua - tarkoituksenmukainen ja turvallinen polku kohti elämänmittaista intohimoa.”

Eräs teistä, elämäntarinoitani satunnaisesti seuraava lukija, esitti minulle kysymyksen:

Mitä sanoisit 24- vuotiaalle itsellesi?

Kirjasin tuohon ylös vastaukseni, jotta muistaisin sen varmuudella läpi elämän. Kirjasin sen tuohon ylös, jotta siitä voisi olla ohjenuoraksi jollekulle, joka pohtii, onko elämässä mitään järkeä. Pohtii, tuleeko minusta koskaan valmista, vaikka kaikkeni yritän.

Kalmate, sanon Sinullekin. Hengitä, ja keskity - kuuntele, mitä tahdot ja seuraa sitä. Eläkä suo ajatustakaan sille, mitä kaltaiseltasi, nuoruuden ja aikuisuuden kynnyksellä rimpulevalta sielulta oletetaan tai odotetaan.

Se ei ole sinun murheesi.

Sinun murheesi on ainoastaan pitää huolta itsestäsi. Ja mitä nuorempana sen opit, sen paremmin sen taidat myös vanhana.

Ja mitä rakkauteen tulee, mikä sen parempi pohja kokea ja jakaa rakkautta, kuin hyvä elämä, jossa sen jo osaa ennestään. Taitaa tuosta noin vain, rakastamisen taidon, koska olethan rakastanut itseäsikin jo niin pitkään.

Hyviä hetkiä elämäänne toivoen,

Tiiu Piret