tästä alkaa elämäni vuosi
“Onhan tämä ollut valtava uutinen pitää hiljaisuudessa – olen arvostetun ja perinteitä kunnioittavan Joutsen Finlandin brändilähettiläs vuonna 2020.
Olen niin valtavan kiitollinen ja onnellinen mahdollisuudesta solmia pitkä yhteistyö kotimaisen yrityksen kanssa, jonka arvot ja tuotteet ovat täysin linjassa oman elämänkatsomukseni ja visuaalisen silmäni kanssa.
Uskallus ehdottaa yhteistyötä ihailemani yrityksen kanssa on saavutus, minkä arvostan hyvin korkealle – ei ole helppoa laittaa itseään likoon tietäen, että voi myös epäonnistua.
Kiitollisena Joutsenen luottamuksesta otan tämän kunnian vastaan suurella riemulla ja rinta rottingilla. Brändilähettilään tittelin ohella myös suuri unelmani toteutui: ratsastan tulevan kauden ensimmäistä kertaa eläissäni sponsoriurheilijana.
Muistetaan unelmoida suuria, niin on mitä kohti kulkea elämässä.”
näin tämän valtavan suuren uutisen puin sanoiksi instagramissa, enkä osaa tuntemuksiani kiteyttää juuri paremmin.
ensiksi tahdon kiittää jokaisesta onnittelusta ja viestistä, ne merkitsevät valtavan paljon.
toiseksi, tahdoin kirjoituksellani kannustaa tavoittelemaan niitä asioita, mitä elämältään tahtoo. vaikka ne tuntuisivat kuinka suurilta tahansa – kuinka typeriltä tai suuruudenhulluilta. vain itse voit itsepäisesti seisoa omien saavutuksiesi tiellä.
halusin myös tuoda esiin sen, että yhteistyöt vaikuttajien ja yritysten välillä kulkevat myös toiseen suuntaan. mietin pitkään mahdollista yhteistyökumppania, yritystä jonka aatteiden, tuotteiden ja toimintatapojen takana voisin aidosti seistä. yritystä, jota aidosti arvostan.
se on erikoinen piirre meissä ihmisissä, että vaistonvaraisesti alamme epäilemään omaa tekemistämme tai taitojamme sillä sekunnilla, kun olisi estradi auki ja mahdollisuus näyttää kyntensä. pelkäsin valtavasti saavani näin suuren mittakaavan yhteistyöehdotukseen vastaukseksi pelkän olankohautuksen – ja tähän henkisesti myös varauduin.
Joutsenen myönteinen vastaus ja innokkuus ehdotustani kohtaan tuntui ensi kuulemalta järjettömältä. niin järjettömältä, että sähköposti oli luettava viidesti jotta uskoin lukemaani.
sitten kiljuin. itkinkin vähän.
auton radiosta raikasi takavuosien hittibiisi aivan liian kovalla ja tanssin ja ilakoin. hassua kyllä, kuvittelin parkkipaikalla auton ulkopuolella seisovien ihmisten ymmärtävän riemuni.
morjestelin ja nauroin.
niin hyvältä se tuntui, kun pikkaisen ylitti itsensä. vaikka aidosti sisällään tiesi, että on juuri tämän eteen tehnyt valtavasti töitä ja on vatsassa pistelevän onnen ansainnut.
joten täältä tullaan, elämäni vuosi 2020. isäni sanoja lainaten, silloin on taottava, kuin rauta on kuumaa.
ja mehän likat taotaan.
uskallukseen kannustaen,
Tiiu Piret xx
kuvien onnenhetket taltioi taitava Roosa Järvinen
