ratsastusonnettomuuden jälkimainingeissa

pian kahden viikon takainen PowerPark Horse Show jäi meidän osaltamme aivan lähtötelineisiin – ratsastimme todella pahasti kumoon Clarissan kanssa, emmekä jatkaneet kilpailuja lämmittelyluokassa sattuneen onnettomuuden johdosta.

kaatuminen on nähtävissä instagram-tililläni @tiiupiret tämän postauksen ensimmäiseen kuvaan liitettynä.

nyt kun on varmaa, että onnettomuudesta todella selvittiin säikähdyksellä, tahdon tapahtuneesta kertoa hieman tarkemmin.

mitä tapahtui

tilanne oli alkujaan varsin harmiton. etäisyys esteelle numero 4 oli hieman kaukana, mutta ei lainkaan mahdoton. Clarissa epäröi ponnistuksessa ja kompuroi esteen ylimpään puomiin.

puomiin sotkeentumisen seurauksena hevosen oikea jalka jäi rintaremmiin kiinni, minkä johdosta hevonen laskeutui pelkästään vasemmalle etujalalle, joka luonnollisesti petti valtavan painon alla. rintaremmiin kiinni jäämisen lisäksi puomi, johon Clarissa kompastui, jäi etujalkojen polvien väliin lukiten edelleen oikean etujalan jäämään taakse.

laskeutuessaan pelkästään toiselle etujalalle, Clarissa kaatui maahan pyörähtäen edelleen omien niskojensa ympäri täyden voltin. hevonen  oli hetken ajan koko painollaan niskojensa ja kaularangan varassa. itse pääsin juuri ja juuri alta pois, kun näin maassa ollessani hevosen lähtevän kaatumaan päälleni.

kaikkinensa on valtava ihme, että molemmat kävelimme omin jaloin pois tästä tilanteesta.

olisiko onnettomuus ollut estettävissä?

tätä ei voi toki varmaksi sanoa, mutta ainakin onnettomuuden varsinaisen aiheuttajan –rintaremmiin kiinni jäämisen –  olisi voinut estää.

on mahdoton sanoa jäikö Clarissan koko jalka rintaremmin väliin, vai jäikö jalka esimerkiksi kengän kannasta kiinni remmiin tai rintaremmin solkeen, mutta rintaremmin katkeaminen hyvin vahvasta nahasta huolimatta kertoo yksiselitteisesti, että rintaremmiin on kohdistunut valtava voima, mikä on selitettävissä ainoastaan jalan kiinni jäämisellä.

varmistaakseni, ettei näin käy enää koskaan,  tilasin toistaiseksi ainoan markkinoilla olevan satulavyön Dyon Click & Ride:n , joka vastaavassa tilanteessa vapauttaa rintaremmin satulavyöstä. myös lampaankarvapehmusteen pujottaminen rintaremmiin on omansa estämään jalan kiinni jäämistä muhkean karvan johdosta.

miten Clarissa voi? 

Clarissa tutkittiin eläinlääkärin toimesta kilpailupaikalla heti seuraavana päivänä, eikä hevosessa näkynyt niskan mustelmaa lukuunottamatta mitään poikkeavaa.

muutaman päivän levon jälkeen hevosta liinassa juoksuttaessani huomasin selkeitä kipuoireita ja normaalista poikkeavaa käytöstä, kuten jatkuvaa luimimista ja hevoselle epätyypillistä kaulan asentoa, mikä antoi aiheen tutkia Clarissa perusteellisesti.

hevoselle tehtiin Tampereella perusteelliset tutkimukset, jotka pitivät sisällään koko rangan röntgenin ja ultrauksen sekä ontumatutkimuksen. myös ryntäät ultrattiin, sillä epäilin epäsymmetrisyyden johdosta revähdystä rintalihaksessa.

viiden tunnin tutkimuksien jälkeen hevosen oireille löytyi selitys, joka oli  diagnoosina harmittomuutensa johdosta paras mahdollinen: Clarissalta löytyi lievää nestekertymää kaularangan fasettinivelistä, mikä vaiva tulee varmasti paranemaan täysin. kaula kuvataan ja ultrataan kolmen viikon kulutta kontrollissa, jolloin vaiva on toivottavasti jo pitkälle parantunut.

myös arveluni rintalihaksen vammasta osui oikeaan. Clarissan oikeassa ryntäässä, isossa rintalihaksessa,  oli selkeä revähdys, mikä paranee sekin täysin ennalleen.

kaikkinensa olen valtavan kiitollinen siitä, ettei onnettomuudessa sattunut pahemmin. hevosta tutkineet kaikki eläinlääkärit ovat olleet yhtä mieltä siitä, että on suoranainen ihme, että Clarissa selvisi käytännössä ”katkenneella jouhella” tästä rytäkästä.  nuori ikä ja notkeus käytännössä pelasti Clarissan hengen.

en ole koskaan kokenut vastaavanlaista shokkia elämässäni, eikä tällaisen onnettomuuden jälkipuintiin ole ollut aikaisemmin tarvetta. suurin pelko on liittynyt hevosen pysyvään loukkaantumiseen, minkä pelon osoittauduttua nyt tutkimusten perusteella turhaksi, on onnettomuus enää varoittava esimerkki siitä, miten turvallisuus on otettava huomioon ratsastuksessa aina ja kaikissa tilanteissa.

sen enempää itseä soimaamatta on myös ymmärrettävä, että onnettomuuksia sattuu, eikä niihin pysty ennalta varautumaan – eikä niitä pidä ennalta pelätä.

olemme jo palanneet kevyesti treenien pariin,ja Clarissa voi todella hyvin. mitään näkyvää oireilua ei hevosessa enää ole, mutta etenemme hiljakseen,jotta vammat varmasti paranevat odotetusti.

lämmin kiitos kaikille viesteistä ja tuesta, joita olen saanut onnettomuuden jälkeen. 

Tiiu Piret & Clarissa