kaksi debyyttiä viikon sisään

debytoimme Ainossa viikko takaperin ensimmäistä kertaa yhdessä 120 tasolla – eikä debyytti mennyt kovin kaksisesti. jälkiviisaana voisi ehkä todeta, että olisi pitänyt jättää starttaamatta jo veryttelyn perusteella, kun Clarissa oli todella hankalalla tuulella ja niskuroi sen verran rajusti, että veryttelystä ei tullut yhtään mitään.

suorituksemme 120 luokassa sujui kolmannelle esteelle aivan normaalisti, joskin tamma tuntui vähän väsyneeltä. neljäntenä esteenä olevan sarjaesteen A-osan ponnistuspaikka jäi turhan kauas, mikä aiheutti B-osalle melkoisia ongelmia. tamma yritti venyä B- osana olleen okserin yli, laskeutuen kuitenkin reilusti okserin takapuomin päälle. viidentenä esteenä olleelle okserille meiltä  loppuikin jo molemmilta usko, ja siihen tyssäsi meidän suoritus kahden kieltäytymisen myötä.

positiivista tässäkin epäonnistumisessa on se, että tiedän mikä meni vikaan ja harmistuksesta selvitään vain lisää harjoittelemalla ja palaamalla hetkeksi matalammille esteille takaisin. Clarissa pääsi Ainon kilpailuista suoraan kolmen viikon kesälomalle laitumeen, joten harjoitukset ja kilpailut tutulla 100&110  tasolla jatkuvat taas heinäkuun tietämissä.

kiitos Ainon upeista kuvista taitavalle Tiia Tahvanaiselle.

toinen debyytti sen sijaan oli Ainon suoritusta verrattain iloisempi. ilmoittauduin tunnin varoitusajalla tallimme harjoituskoulukilpailuihin, ja päätin viedä hurjan harmaan kouluaitojen sisään ensimmäistä kertaa eläissään.

ei hevosihmisille selvennyksenä, että kouluratsastuksessa suoritetaan ennalta määritetty ohjelma valkeiden kouluaitojen sisällä. ratsukon tavoitteena on esittää liikkeet mahdollisimman eleettömästi ja  laadukkaasti, sekä toimia saumattomasti yhteen. kouluratsastus on nimenomaan sitä hevosten tanssia, joka Olympialaisissa saa aina lajista tietämättömät (toki myös lajin harrastajat) haukkomaan henkeään eläimen ja ihmisen upeasta yhteistyöstä .

starttasimme Clarissan kanssa nimensä mukaisesti helpon ohjelman Helppo B tasolla, joka yhtä radan unohdusta ja laukalle rikottua keskiravia lukuunottamatta meni aika kivasti. Clarissalla on todella kauniit ja lennokkaat liikkeet, joten potentiaalia löytyisi myös koulupuolelle heti kun pinna vaan kestää pikkaisen paremmin tälä tulisielulla.

hieman hymyilytti tuomarin pöytäkirjaan rustaama kommentti ”tänään vielä vähän liikaa virtaa”, kun kilpailustarttiin verryttelynä toimi tunnin mittainen tehotreeni ja tamma oli mielestäni koko radan ajan harvianaisen tyyni ja rauhallinen.

arvosanat olivat kaikkea 3-7 välillä, joten tasaiseksi suoritusta ei voi sanoa.   erityisen onnellinen olen kuitenkin tamman muutamasta todella kauniista ravipätkästä ja ylipäätään siitä, miten hienosti hän käyttäytyi kouluaitojen sisällä, ja suoritti kaikki tehtävät hyvillä mielin – aika ajoin jopa rennosti.

itse taisin jopa naurahtaa kerran jos toisenkin kesken suorituksen, kun ajatus Clarissan energian valjastamisesta kouluratsastukseen tuntui niin epätodelliselta – en nimittäin olisi muutama kuukausi takaperin uskonut tällaisen tasaisuuden olevan mahdollista pitkään aikaan tällä hevosella.

vaikka postaus alkoikin epäonnistumista ruotimalla, osoittaa tämä kouluratsastusdebyytti puolestaan sen valtavan edistyksen mitä olemme ratsukkona jo saavuttaneet verrattain lyhyessä ajassa.  onnistumiset ja etenkin pitkäaikainen kehitys usein jää epäonnistumisten varjoon, vaikka niistä horjahduksista huolimatta suunta on kuitenkin eteenpäin ja pitkällä aikajänteellä kehitys on ollut huimaa – sille vain hivenen sokaistuu arkisessa harjoittelussa.

onnistumisia treeneihinne toivoen,

Tiiu & Clarissa 

kouluratsastuskuvat // Annu Suvilehto